Opetuksellakin on historia

Metsolasta kumisee
koko Suomen koulun kehityksen kaiku

Sata vuotta yksittäisen koulun historiaa on paljon enemmän kuin yhden kyläyhteisön tapahtumien kuvausta. Metsola on hengittänyt suomalaisen koulun kehittämisen tuulia, sen tapahtumilla on yhteys maailmanlaajuisiin kasvatuksen muoti-ilmiöihin.

Metsola ei kuitenkaan ole ollut pelkästään kehityksen kohde, vaan se on vaikuttanut toiminnallaan myös muihin. Sadan vuoden elinkaarta voisi kuvata lyhyesti siirtymisenä tottelemisen ja toteuttamisen kulttuurista soveltamiseen.

Kokonaisvaltainen Metsolan historian tarkastelu ei tällä erää ole mahdollista - näkökulmia tällaiseen voimme kuitenkin ottaa. Koulun arki kertoo paljon - kaikella on syynsä ja erilaisella tekemisellä tarkoituksensa, vaikka se ulkoapäin ja ajasta irrotettuna tuntuisikin oudolta ja ihmeelliseltä. 

Historian kirjoittaminen on meillä perinteisesti ollut lineaarista, menneestä nykypäivään kulkevaa. Näin ehkä siksi, että hahmotamme elämäämme ja kehitystä usein ajallisena jatkumona. Koulujen historiaa kirjoitettaessa on usein kuitenkin vaikeata hahmottaa, mikä oikeastaan on ollut alku. Milloin Metsolan koulun toiminta käytännössä käynnistyi? Voidaanko perustamiselle löytää selkeä päivämäärä vai onko koulutoiminnan alkuunlaitto useiden vuosien, jopa vuosikymmenten ponnistus? 

Metsolan koulun historia, niin kuin kaikkien muidenkin koulujen, on kiinnittynyt yhteiskunnassa moniin ilmiöihin, niin poliittisiin kuin kulttuurisiin. On vaikeata sanoa, mikä on vaikuttanut mihinkin, kun emme ole olleet todistamassa aikalaisen tavoin entistä elämää. Ja vaikka olisimme olleetkin, oma tarkastelukulmamme on aina suhteellinen – omasta näkökulmastamme riippuva. Historiallisen ”alun” epämääräisyyden ja vaikutussuhteiden haasteellisuuden vuoksi koulun mennyt aika saattaa avartua meille oivallisemmin tarkastelemalla mennyttä nykyilmiöiden kautta. Pohtia eri teemojen kautta historiaa nykyisyyden peilinä. Jokaisella ihmisellä - niin vanhemmilla, opettajilla kuin oppilaillakin - on oikeus omaan näkökulmaansa koulun historiaan. Näin ollen koululla ei ole olemassa ”oikeata” historiaa tai yhtä historiaa. 

Metsolan historiassa koulutilat tarjoavat tällaiseen tarkasteluun selkeän ja konkreettisen mallin. Tämän päivän Metsola tunnetaan toimivista ja osin jopa hulppeista tiloistaan. Liikunta- ja käsityötilat on suunniteltu ja toteutettu nykyvaatimusten mukaisiksi niin, että ne täyttävät vaativatkin tarpeet. Ennen nykyistä rakennusta koulu toimi parakissa, tilapäistiloissa epävarmuudessa ja päättämättömyydessä: tuleeko uuden koulun rakentamisesta koskaan mitään. Parakkeihin koulun väki joutui vanhan koulun tuhouduttua tulipalossa.

Vanha koulu oli aikanaan lehtien otsikoissa - koulun tilat olivat niin huonot, että kaupungin johdolle kirjelmöitiin jatkuvasti tilojen uudistamisen vauhdittamiseksi. Koulua rakennettiin pala palalta - oppilasmäärä kasvoi luoden huutavan tilapulan. Koulu hengitti aikansa ilmaa läpi sotien, tuulten ja myrskyjen.  

Mielikuvissa monille koulu on juuri rakennus - tila, jossa on opiskeltu. Koulua voisi tarkastella myös sosiaalisena pääomana - ihmissuhteiden verkostona, joilla niilläkin on juuret nykyisestä syvään menneeseen.